Kunkku on kuningas, ei pelkkä johtaja

Suomen kieli on täynnä sanoja, jotka kantavat mukanaan enemmän painolastia kuin päälle päin näyttää. Tällainen sana on myös kunkku. Se ei ole vain arkinen ilmaus pomolle tai esimiehelle, vaan sillä on syvempi, melkein myyttinen kaiku. Kun joku leimataan kunkkuksi, hänet nostetaan pöydälle, paikalle, jossa yhdistyvät arvovalta, vastuu ja tietynlainen karismaattinen tietoisuus omasta roolistaan. Johtaja voi olla nimike, mutta kuningas on asenne ja tila.

Miten tämä kaikki sitten liittyy käytännön elämään? Kunkku-termiä käytetään usein huumorilla, mutta sen ytimessä on vakava asia: erinomaisuus. Kunkku on se, joka ei tyydy keskinkertaiseen. Hän katsoo peiliin ja kysyy, mitä voi tehdä toisin. Pelaamisessa, työelämässä, ihmissuhteissa tai vaikkapa harrastuksissa – kunkku on vertauskuva siitä, että jokainen meistä voi halutessaan kohottaa itsensä omaksi kuninkaakseen. Ja jos haluat tutustua siihen, miltä tämä ajatus tuntuu käytännön tasolla, voit kurkistaa osoitteeseen http://kunkkukasinofi.com ja miettiä, miten termi taipuu eri yhteyksissä.

Kuninkuus ei kuitenkaan tarkoita yksinvaltiutta tai muiden tallomista. Päinvastoin. Todellinen kunkku ymmärtää, että hänen asemansa rakentuu yhteisön varaan. Hän kuuntelee, hän kannustaa ja hän kantaa vastuun myös silloin, kun asiat menevät pieleen. Johtaja voi piiloutua rakenteiden taakse, mutta kuningas seisoo eturivissä ja ottaa iskut vastaan. Tämä ero on ratkaiseva. Se on ero sen välillä, joka käyttää valtaa, ja sen välillä, joka elää sen arvojen mukaisesti päivittäin.

Kuninkuus ei ole myöskään pysyvä tila – se on jatkuvaa itsensä kehittämistä. Aito kunkku ei koskaan kuvittele olevansa valmis. Hän tietää, että maailma muuttuu, ja sen mukana myös hyvän johtajuuden tai erinomaisuuden kriteerit. Tässä mielessä termi on myös nöyrä: kuningaskin voi kaatua, jos hän unohtaa oppimisen ilon. Kunkku ei siis ole lopullinen saavutus, vaan elinikäinen prosessi. Se on lupaus itselle siitä, että pitää tasonsa korkealla.

Arjessa kunkku tarkoittaa usein myös sitä, joka pitää hauskaa ja tuo energiaa ympärilleen. Hän ei ota itseään liian vakavasti, vaikka hoitaakin hommansa tunnollisesti. Tämä kepeys on tärkeä osa kuninkuutta – se tekee hänestä lähestyttävän ja inhimillisen. Kukaan ei jaksa kumartaen seurata jäykkää johtajaa, mutta hymyilevän kuninkaan perässä kuljetaan mielellään.

Kuninkaan ja johtajan välinen ero käytännössä

Vertailu saattaa kuulostaa abstraktilta, mutta se on helppo purkaa konkreettisiksi eroiksi. Alla oleva taulukko havainnollistaa, miten kunkku ja tavallinen johtaja eroavat toisistaan toimintatavoissaan ja suhtautumisessaan vastuuseen.

Näkökulma	Johtaja	Kunkku
Perusta	Nimike ja organisaation rakenne	Luontainen karisma ja teot
Suhtautuminen vastuuseen	Jakaa ja delegoi	Ottaa omakseen myös virheet
Itsekehitys	Saatetaan nähdä pakollisena	Jatkuva ja intohimoinen
Työyhteisön ilmapiiri	Muodollinen ja hierarkkinen	Kannustava ja läheinen
Virheiden käsittely	Etsitään syyllistä	Etsitään ratkaisua
Itsenä luoma vaikutelma	Arvovaltainen	Inhimillinen ja aito

Taulukko on tietenkin kärjistys, mutta se paljastaa jotakin oleellista. Johtaja on usein järjestelmän tuote, kun taas kunkku on oman polkunsa rakentaja. Tämä ei tarkoita, etteivätkö johtajat voisi olla kunkkuja – päinvastoin. Parhaat johtajat ovat juuri niitä, jotka ovat ymmärtäneet, että kuninkuus tulee sisältä, ei käyntikortista.

Mistä kuninkuus sitten tunnistaa?

Kuninkuus ei ole kiinni ulkoisista tunnusmerkeistä, kuten kalliista puvusta tai hienosta toimistosta. Se näkyy pienissä asioissa ja arjen valinnoissa. Tässä muutamia merkkejä, joista aidon kunkun tunnistaa:

• Hän kysyy enemmän kuin väittää – uteliaisuus on kuninkaan tärkein työkalu.
• Hän nostaa muita esiin – kunkku ei varasta valokeilaa, vaan jakaa sitä.
• Hän kestää kritiikin – myös silloin, kun se sattuu.
• Hän on läsnä – ei vain fyysisesti, vaan aidosti kuunnellen.
• Hän nauttii työstään – intohimo on tarttuvaa ja se näkyy.

Nämä piirteet eivät vaadi erityistä lahjakkuutta. Ne vaativat vain rohkeutta katsoa itseään peiliin ja kysyä: olenko minä tässä vain vai olenko täällä sydän mukana? Kunkku vastaa tähän kysymykseen joka päivä uudelleen.

Kuinka itsestä voi kasvaa kunkku?

Kasvu kuninkaaksi ei tapahdu yhdessä yössä, eikä se ole kiinni syntymähetkestä. Se on pikemminkin sarja pieniä päätöksiä, jotka teemme kohdatessamme haasteita. Ensinnäkin kannattaa opetella sanomaan anteeksi. Kunkku ei ole erehtymätön, mutta hän on tarpeeksi suuri myöntämään virheensä. Toiseksi on hyvä muistaa, että kuninkuus ei tarkoita yksin pärjäämistä – se tarkoittaa sitä, että osaa pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsee.

Kolmanneksi, kunkku ei vertaa itseään muihin. Hänellä on oma mittapuunsa, eikä hänen tarvitse lyödä ketään pöytään todistaakseen arvonsa. Tämä vapauttaa valtavasti energiaa, joka muuten kuluisi turhaan kilpailuun. Lopulta kunkku ymmärtää, että hänen todellinen kruununsa on niiden ihmisten luottamus, joiden kanssa hän työskentelee ja elää.

Usein kysytyt kysymykset kuninkuudesta

Käsitteen ympärillä pyörii myös kysymyksiä, joihin on hyvä vastata selkeästi. Tässä yleisimpiä pohdintoja aiheeseen liittyen:

1. Tarkoittaako kunkku aina pomoa tai esimiestä?

Ei. Kunkku voi olla kuka tahansa, joka toimii omalla alueellaan esimerkillisesti. Se voi olla kokki, opettaja, urheilija tai vaikkapa perheenjäsen. Nimikkeellä ei ole väliä – teoilla on.

2. Voiko kenen tahansa tulla kunkku?

Käytännössä kyllä, sillä kuninkuus on pitkälti asenne- ja toimintakysymys. Se edellyttää halua kehittyä ja kykyä ottaa vastuu, mutta nämä ovat opittavissa olevia taitoja.

3. Onko kunkku aina yksin valtaistuimellaan?

Päinvastoin. Todellinen kunkku jakaa valtaistuimensa – tai ainakin sen näkyvyyden. Hän rakentaa ympärilleen tiimin, joka voi loistaa omilla tavoillaan.

4. Mitä eroa on kunkulla ja itsekeskeisellä tyrannilla?

Silmiinpistävin ero on kuuntelukyky. Tyranni vaatii, kunkku keskustelee. Tyranni pelottaa, kunkku innostaa. Tyranni kerää valtaa, kunkku jakaa sitä.

5. Miten kuninkuus näkyy arkielämässä?

Se näkyy esimerkiksi siinä, miten ihminen tervehtii kaupan kassaa, miten hän kohtelee tarjoilijaa tai miten hän reagoi, kun joku kritisoi hänen tekemisiään. Isot arvot näkyvät pienissä hetkissä.

6. Pitääkö kunkun olla täydellinen?

Ei missään nimessä. Täydellisyys on tylsää ja usein epäaitoa. Kunkku saa olla rikkinäinen, mutta hän ei piilottele sitä – hän käyttää kokemuksiaan oppimisvälineinä.

Lopuksi voi todeta, että kunkku on enemmän kuin sana. Se on kutsu jokaiselle meistä löytämään se osa itsestämme, joka on rohkea, vastuullinen ja avoin. Kuningas ei synny kruunun kanssa – hän kasvaa siihen päivittäisillä valinnoillaan. Ja juuri siksi kunkku on kuningas, ei pelkkä johtaja.